Woodworker

Tällä kertaa hyllystä käteen valikoitui Sam Maloofin kirja Woodworker. Sam itse kertoo kirjassa työstään puuseppä-mestarina. Kaiketi häntä sellaiseksi voi kutsua. En tiedä onko Ameriikassa vastaavat tittelit käytössä, mutta jälki on kuitenkin kuin suoraan mestarin kädestä.

Woodworker by Sam Maloof

Teos oli taas paikallisen kirjaston poistokirja. Ensipainos näyttää olleen vuodelta 1983 ja tämä painos vuodelta 1988. Julkaisija Kodansha International, Japan. Sivuja opuksessa on 224 ja noista sivuista puhtaasti kuvia on aika monella sivulla. Määrää en kuitenkaan löytänyt että olisi tarkemmin kerrottu.

Jo ensimmäinen aukeama kertoo mitä tuleman pitää

Kirjan kuvia selatessa käy selväksi että herra Maloof ei tee ihan perinteistä kustavilaista tyylisuuntaa vaan hänen kaikilla valmistamillaan artikkeleilla on oma tunnistettava muotokieli. Myös osaaminen muotoilusta tulee hyvin esiin kirjan töitä tutkiessa. Muodot ovat harvoin suorakaiteen tai lieriön mallisia vaan aina on kaarta ja pyöristystä johonkin suuntaan. Monesti myös liitokset on toteutettu kaarevaan pintaan.

Ihan koko kirjaa en ole ehtinyt lukea, mutta pääosin herran vaiheet käydään karkealla tasolla läpi uran aloituksesta alkaen. Uhrataan jokunen sivu materiaaleille ja työmenetelmille. Alasta ja ”nykyajasta” rupatellaan vähän enemmän jne…. Varsinkin jos pitää tuollaisista ei massatuotetuista vähän uniikeimmista huonekaluista niin kuvat ja herran kerronta niistä varmasti miellyttää.

Kirjan mukaan keinutuoli on Samin ostetuin nimike

Tämä tuoli lukeutui tekijän omiin suosikkeihin

Mutta…..

Pääasia miksi tällä kertaa kirjan hyllystä otin esiin oli sivulla 68. Sam esittelee pintakäsittely osiossa oman tekniikkansa. Ensin sukellus kaukaisempaan aikaan kertoo että alkujaan hän käytti kirkasta synteettistä lakkaa, 10 kerroksen vahvuisena aina välihionnalla. Syntynyt jälki oli kovasti tekijän itsensä mieleen, mutta kun alkoi kuulua kommentteja, ”todella hieno, näyttää ihan kuin muovia olisi” päätti hän luopua siitä.

Kirjassa esitellään kaksi itse sekoitettua öljyä. Ensimmäinen koostui kahdesta öljystä sekä uretaani-lakasta. Toinen piti sisällään samat kaksi öljyä, eli kiinanpuuöljyä sekä keitettyä pellavaöljyä ja lisäksi mehiläisvahaa. Suhteet oli annettu öljyille -> yhtäläinen määrä molempia. Mehiläisvahaa lisätään sen verran että lopullisen seoksen koostumus muistuttaa ”kuohukermaa”. Tai näin tuon ”heavy cream” termin tulkitsen. 

Kovasti ja ihan aiheellisesti tuossa muistutellaan miten herkästi öljyt voivat syttyä jopa ihan itsestään. Ei siis öljyisiä rättejä, papereita jne roskikseen tai rytyksi työpöydälle. Myös kehotettiin olemaan kuumentamatta pellavaöljyä liiaksi eikä missään nimessä avotulella.

Kiinanpuuöljy - keitetty pellavaöljy

Lähdin liikkeelle siitä että otin 80g molempia öljyjä. Vaaleampi kiinanpuuöljy on tullut ostettua jo 10v sitten eikä orkkis-pakkausta enää ole tallella, joten en voi tarkistaa oliko tämä 100% kiinanpuuöljy. Mutta se olisi muistikuvani, joten en usko että se kauas ainakaan heittää.

Vahan sulatus vesihauteessa

Itselle sattuu yleensä aina sama virhe. Vahan määrän arvioi liian suureksi. Tuohon alkuun seokseen meni noin 12g kosmetiikkalaatuista mehiläisvahaa. No aluksi hivenen lämmin seos näytti vielä hyvältä, mutta tunnin päästä kun tarkistin niin olihan purkissa jo kuin perisuomalaisen kukkaishunajan lusikoitavissa oleva koostumus. Juuri sellainen mitä ei saanut pullan päälle levitettyä ilman että taikina kuoriutui alta mukana pois.

Alkuperäinen määrä seosta

Ei muuta kuin uudelleen purkki vesihauteeseen. Kaatelin sitten yhtäläiset määrät kumpaakin öljyä seoksen joukkoon. Sekoittelin. Annoin jäähtyä. Totesin taas liian kiinteäksi. Sama kierros kolmesti, kunnes päätin että nyt on tarpeeksi lähellä. Tämä oli huono onni siinä mielessä että enää ei pysynyt kärryillä paljonko öljyjä seoksessa oikeasti on. Eli tarkka resepti tarvii uuden kokeen.

Määrä seosta kun totesin sen olevan omasta mielestäni valmista testaukseen

Ensipuraisun paikka..... Oli aiemmin viikolla tullut käsiteltyä kertaalleen pellavaöljyllä tuollainen oikeanpuoleinen pala pajua. Tein nopeaan vastaavan muodon, johon sitten levittelin yhden kerroksen tätä uutta öljyseosta. Ihan ei tullut hierottua siten että savu nousee kämmenestä kuten ohje kuului. Mutta kyllä se lopputulos eroaa tuosta verrokista jonkun verran. Uudella seoksella kiiltoa oli hivenen enemmän sekä puun värit tulivat entistä selvemmin esiin.

SM sekoitus - keitetty pellavaöljy

Loppukaneettina todettakoon että itse koe ja lopputulos olivat hyvin miellyttäviä. Täytyy kokeilla öjyseosta isommallekin pinnalle ja koittaa tuota hieromista myös kovemmin sekä myös lisätä kerroksia enemmän kuin yksi. Mutta jos maailmankuulu puutyöläinen tuon kelpuutti, niin jos tällainen pulliainen saa ainoastaan huonoja tuloksia, täytyy joko tekniikassa tai syntyneessä seoksessa olla vikaa. Ei reseptissä....